Sairaalakoulussa sukelletaan virtuaalilaseilla historian syövereihin ja vaikeisiin sosiaalisiin tilanteisiin. Tuusulassa toimiva Kalliomaan sairaalakoulu ja XR-museo yhdistävät voimansa opetusmateriaalien suunnittelussa.

Tämä on Rapportin Aiherahoitettu artikkeli, jonka toimittaja on itsenäisesti kirjoittanut tilaajan aiheesta.

Teksti: Juho Paavola
Kuvitus: Nunnu Halmetoja

Juttu Rapportin verkkosivuilla: Virtuaalilasit auttavat vaikeiden sosiaalisten tilanteiden harjoittelussa — sairaalakoulussa kokeillaan uusia oppimistapoja 

Hyväkin uutinen on tehokkainta aloittaa negatiivisesti. Siksi Kalliomaan sairaalakoulun rehtori Terhi Ahonen kertoo, mikä on suurin virhe opettamisessa.

– Usein me aikuiset ajattelemme lasten ja nuorten puolesta ja yritämme keksiä ratkaisuja. Yleensä on parasta kuunnella heitä itseään, sillä usein lapset itse osaavat kertoa, millaista apua he esimerkiksi oppimisessa tarvitsevat, Ahonen kertoo.

Siksi nyt toimitaan toisin. Tuusulassa sijaitseva Kalliomaan sairaalakoulu aloitti syyskuussa yhteistyön XR-museon kanssa. Se on Keravan, Järvenpään ja Tuusulan kuntien yhteinen museohanke, jossa historian maailmoja, tapahtumia ja kehityskulkuja esitetään ja koetaan pelinomaisesti VR-lasien kautta. Kalliomaan koulun opettajat ja oppilaat suunnittelevat talven 2024–25 aikana opetussisältöjä yhdessä XR-museon henkilökunnan kanssa.

– Haluamme ottaa käyttäjät ja heidän tarpeensa mukaan alusta asti. Uskomme, että he auttavat meitä parhaiten löytämään opetuksessa tärkeimmät lähestymistavat ja kiinnostuksenkohteet, XR-Museon yhteisötuottaja Minna Vähäsalo sanoo.

Vuorovaikutteiset maailmat toimivat parhaiten VR-laseilla, mutta niitä voidaan käyttää myös verkkoselaimella. XR-museohankkeessa keskiössä on uudenlaisen museokokemuksen luominen virtuaalitekniikalla.

– Samalla ajatuksena on alusta asti ollut sen miettiminen, miten koulut voisivat hyödyntää museossa tehtävää työtä opetuksen osana, Vähäsalo sanoo.

Kalliomaan Koulu on yksi Suomen 24 sairaalakoulusta. Jokainen sairaalakoulu on profiililtaan hieman erilainen. Niitä kaikkia yhdistää kuitenkin se, että niiden oppilaat ovat joko sairaalahoidossa tai avohoidon hoitosuhteessa esimerkiksi lasten tai nuorisopsykiatriaan.

– Meille Kalliomaalle tullaan, kun perusopetuksessa tarjottavat tukitoimet eivät riitä, Ahonen sanoo.

Taustalla voi olla koulukiusaamista tai sosiaalisten tilanteiden pelkoa, ahdistusta, masennusta tai itsetuhoisuutta. Kalliomaan koulussa monella oppilaalla on neuropsykologisia vaikeuksia, autisminkirjoa tai vakavia keskittymisen häiriöitä.

– Usein on niin, että näistä monta diagnoosia kasautuu päällekkäin. Sairaalakoulussa voidaan tarjota oppilaiden tarvitsema rauhallinen oppimisympäristö, jossa on tavallista enemmän aikuisia tukena, Ahonen jatkaa.

Ahonen sai ensikosketuksen XR-museoon ja virtuaalimaailmojen mahdollisuuksiin Tuusulan kunnan opettajatyö- eli Veso-päivillä viime keväänä, kun XR-museon työntekijät esittelivät VR-tekniikan mahdollisuuksia opetuksessa ja etsivät opetusalan kumppaneita.

Kun Ahonen veti VR-lasit päähänsä ja sukelsi historian visuaalisiin syövereihin, hänen ei kauan tarvinnut harkita. Kalliomaan koulussa voitaisiin hyötyä virtuaalitekniikasta, ja pian Ahonen saikin hankkeeseen mukaan koulussa toimintaterapeuttina työskentelevän Marja Jäppisen.

– XR-museolla oli heti mukana saavutettavuuden näkökulmat ja halu kehittää sellaista, mikä toimii kaikilla oppilailla. Olemme pieni koulu ja toimimme pienissä ryhmissä, mikä helpottaa suunnittelua, ja toisaalta jos jonkun asian saa toimimaan meidän kanssamme, se melko varmasti toimii opetuksessa muuallakin, Jäppinen näkee.

Ensimmäinen yhteinen työpaja pidettiin Kalliomaan koululla syyskuun alkupuolella. Tehtävänä oli miettiä, mistä asioista visuaalisia ja pelillisiä oppimisympäristöjä kannattaisi alkaa rakentaa.

Liian moni on turtunut historiaan tankatessaan lähinnä knoppitiedoksi kelpaavia vuosilukuja ja suurmiesten nimiä, vaikka historiaa voidaan katsoa elävästi myös esimerkiksi perheenäitien, lainsäädännön, urheiluvalmentajien, vähemmistöjen tai vaikka muotiteollisuuden kautta.

Perusasioiden osaaminen on tärkeää kehityskulkujen ymmärtämiseksi, mutta samalla historian opettaminen on myös arvojen valintaa. XR-museo ja Kalliomaan koulu luovat virtuaalisia oppisisältöjä niukkuuden ja hyvinvoinnin näkökulmasta.

– Se on ajankohtainen kysymys, joka yhdistää historian nykyhetkeen ja auttaa rakentamaan oppilaille arvokasta suhteellisuudentajua. Juuri nyt puhutaan säästöistä, mutta elämme edelleen yltäkylläisyydessä erilaisiin vanhoihin aikoihin verrattuna. On hyvä huomata, että niukkuutta on ollut aina, Ahonen näkee.

Lähestymistapoja pyöriteltiin yhdessä. Koulun henkilökunnan ja oppilaiden ajatukset toimivat pohjana XR-museon käsikirjoittajien ja suunnittelijoiden työlle.

– Voi olla myös voimauttavaa kertoa, mitä itse toivoisi voivansa oppia. Oppilaat joutuvat monesti tilanteeseen, missä aikuiset kertovat ja puhuvat oppilaan yli hänen omista asioistaan, eivätkä he saa omaa ääntä esiin. Näin toteutettuna oppilaat saavat itse olla asiantuntijoita ja kertoa, mikä heille on kiinnostavaa, Jäppinen sanoo.

Hätäisesti on helppo sanoa, että taas siellä koulussa vain lisätään parjattujen digilaitteiden määrää ja annetaan oppilaiden valita, koska aikuisilta on hukassa auktoriteetti ja kyky vaatia. Siitä nyt vain ei ole kyse.

– Virtuaalisuus on hyvä lisäväline, mutta se on vain yksi työkalu opettajan työkalupakissa, Ahonen tiivistää.

Virtuaalisuutta tarvitaan, sillä yksi ja sama oppimisen tapa ei sovi jokaiselle. Nykyisin on laajasti jaettu ymmärrys siitä, että yksi oppii parhaiten asiat lukemalla, toinen kuulemalla, kolmas tekemällä ja neljäs näkemällä. Tämä pätee koko koululaiskohorttiin, mutta opiskelumetodien soveltaminen korostuu erityisopetuksessa entisestään. On tärkeämpää etsiä tapoja, jotka toimivat oppimisessa kuin juuttua tapoihin, joilla voi miellyttää nimimerkin suojassa jurottavia digiluddiitteja.

– VR-lasien avulla pystymme kokeilemaan erilaisia oppimistyylejä. Lue kirjasta -tyyli on toisille vaikea. Heille on helpompaa oppia liikkeen, näkemi-sen tai konkreettisesti kokemisen kautta. Näin tietoa tulee monesta eri aistikanavasta, mikä hyvällä tavalla haastaa sen perinteisen oppimistyylin, Jäppinen sanoo.

Ahonen uskoo, että jatkossa historianopetukseen kehitettyjä sisältöjä voi hyödyntää sellaisenaan myös muissa oppiaineissa. XR-museolla on vahva paikallinen ote, mikä näkyy esimerkiksi Tuusulanjärven taiteilijamiljöön virtualisoinneissa.

– Esimerkiksi kultakauden runoilijat, kirjailijat ja taiteilijat voivat olla siellä historian osana, mutta heistä tehtyjä esityksiä voisi hyödyntää myös äidinkielen tai vaikka kuvaamataidon opetuksen osana, Ahonen näkee.  

Oppituntien ulkopuolella virtuaalimaailmoissa on paljon mahdollisuuksia myös sosiaalisten tilanteiden opettelussa. Monelle erityiskoulujen oppilaalle arkuus tai pelko sosiaalisia tilanteita kohtaan on merkittävä hidaste tai este niin osallistumiselle kuin oppimisellekin.

– Voi esimerkiksi olla, ettei oppilas ensin millään uskalla lähteä luokkaretkelle ja kun sinne päästään, se voi olla välillä hankalaakin. Me kuitenkin ajattelemme, että oikeus päästä mukaan luokkaretkille kuuluu jokaiselle, Ahonen sanoo.

Virtuaalimaailmat voivatkin olla tehokas työkalu uusien sosiaalisten tilanteiden harjoitteluun. Ammattikielellä Jäppinen puhuu altistamisesta: kun pelkoja kohdataan pikkuhiljaa, niitä opitaan hallitsemaan, käsittelemään ja lopulta myös voittamaan. 

Esimerkiksi etukäteen jännitetty vierailu museossa voi muuttua elämykseksi, kun eteen tulevat asiat ja tilanteet on voitu käydä virtuaalisesti VR-lasien avulla läpi. Pelottavasta tulee tuttua ja ymmärrettävää. 

– Perinteinen tapa altistaa on keskustella, piirtää ja tehdä listoja. Virtuaalilasien avulla vieraaseen paikkaan voi tutustua elävästi ja altistua pelottavalle asialle turvallisessa ympäristössä. VR-laseja on sovellettu psykiatrisessa sairaanhoidossa ja altistamisesta niiden avulla on saatu hyviä tuloksia, Jäppinen perustelee.