Peleistä tutut viihteelliset esitystavat ja museoalan ammattilaisten kuratoima kova tieto yhdistyvät virtuaalisissa museomaailmoissa. Historiallisia maailmoja avataan koululaisille XR-museohankkeessa.

Tämä on Rapportin Aiherahoitettu artikkeli, jonka toimittaja on itsenäisesti kirjoittanut tilaajan aiheesta.

Teksti: Juho Paavola
Kuvitus: Nunnu Halmetoja

Juttu Rapportin verkkosivuilla: Kun näkee maailman gladiaattorin silmin, alkaa historian oppikirja kiinnostaa — virtuaaliset museomaailmat innostavat koululaisia 

Pähkinäsaaren rauha 1323, Westfalenin 1648 ja Porvoon 1809. Tärkeitä vuosilukuja, joilla pärjää lähinnä Trivial Pursuitissa. Tylsää, blaaah!

No niin on, mutta kun oikeasti puhutaan historiasta isolla H:lla, kyse on jostain muusta kuin papukaijamaisesta toistelusta. Siis asiayhteyksien, kokonaisuuksien ja inhimillisyyden ymmärtämisestä.

– Suomessa meillä on tosi pätevät historianopettajat, mutta aina oppilaat eivät saa kiinni siitä, mistä historiassa on kyse. Ideana historiassa ei ole opetella ulkomuistiin niitä nimiä ja vuosilukuja, vaan kyetä eläytymään erilaisiin aikoihin ja ymmärtämään millaista on olla ihminen eri tilanteissa, Minna Vähäsalo näkee.

Vähäsalo työskentelee Järvenpään kaupungin vetämässä XR-museohankkeessa. Siinä rakennetaan virtuaalisia museomaailmoja, joihin kävijä voi sukeltaa VR-lasit päässään. Niissä yhdistyvät peleistä ja simulaattoreista tutut viihteelliset esitystavat ja museoalan ammattilaisten kuratoima kova tieto.

Digitaalisen esittämisen nopea kehitys mahdollistaa hankkeen. Se on kuitenkin vain työkalu, jolla työn tekevät ihmiset. Juuri työkalujen käyttö on aiemminkin historianopetuksessa erottanut kuuluisat jyvät niistä akanoista.

– Itse innostuin historiasta, koska meillä oli kekseliäs opettaja. Kirjoitimme kirjeitä rintamalla oleville sotilaille ja tanssimme luokassa Wienin tanssivaa kongressia. Roolipelaaminen sai meidät eläytymään silloin, ja nyt me haluamme tehdä sitä samaa, Vähäsalo sanoo.

Järvenpään, Tuusulan ja Keravan yhteinen XR-museohanke starttasi alkuvuodesta 2024. Ensimmäiset kuukaudet hankkeessa on vahvistettu tekijäkaartia ja aloitettu alueen nykyisen museokannan virtualisointia.

Ensimmäinen julkinen tuotos eli taidemuseo Villa Kokkonen on valmis ja pilottiluonteisesti katsottavissa VR-laseilla Järvenpään taidemuseolla. Nyt laseilla voi vasta tutustua tiloihin. Jatkossa samalla tekniikalla Villa Kokkonen voi herätä reippaamminkin eloon.

– Villa Kokkosessa on paljon makeita pikkukohtia, kuten Alvar Aallon ulkoseinään suunnittelemat kuviot. Se voidaan nuotintaa, tai ehkä katsoja voisi itse virtuaalisilla instrumenteilla soittaa kuvioita itse, XR-museohankkeen johtaja Janne Tamminen antaa esimerkin VR-tekniikan mahdollisuuksista.

Tekeillä ovat myös virtualisoinnit sadan vuoden takaisesta Sariolan Tivolista, tiilitehtaasta sekä Vanhan Keravan Valtatien miljööstä. Virtuaalilasit avaavat ikkunan historian maisemaan, ja mikä tärkeintä, kävijä voi muuttua virtuaalihahmon eli avatarin kautta aktiiviseksi toimijaksi.

– Voit olla maanviljelijä tai tehtaan patruuna ja tehdä annettuja tehtäviä vuorovaikutuksessa muiden kanssa, jolloin historian arkeen pääsee eri näkökulmista mukaan, Tamminen sanoo.

XR-museohankkeessa koululaiset ovat tärkeä kohderyhmä. Parasta aikaa Vähäsalo on aloittamassa yhteistyötä alueen koulujen kanssa.

– Haluamme löytää aiheita, jotka kiinnostavat nuoria ja ottaa heitä suunnitteluun mukaan. Yksi museotyön keskeisiä periaatteita on kohderyhmien kuuleminen ja uskommekin, että näin saamme myös luotua parhaiten heitä kiinnostavaa sisältöä.

Kun kouluihin astuu lisää digisukupolveen itsekin kuuluvia opettajia, yhä useammalle VR-lasien kaltaiset esitystekniikat tuntuvat luonnollisilta opetuksen työkaluilta. Yksi heistä on Hausjärven lukiossa ja yläkoulussa historiaa, yhteiskuntaoppia ja elämänkatsomustietoa opettava 29-vuotias Robert Hakamo.

Hän on hyödyntänyt virtuaalisia maailmoja opetuksessaan parisen vuotta. Kokemukset oppimisesta ovat olleet hyviä.

– Iso ongelma on se, että meillä ei vielä ole juuri opetuskäyttöön tehtyä materiaalia, eivätkä esimerkiksi oppikirjakustantamot vielä ole heränneet, Hakamo sanoo.

Toistaiseksi on oltu pitkälti opettajan tuottaminen materiaalien varassa. Se vaatii muutenkin työllistetyiltä opettajilta paljon osaamista ja innokkuutta. Siksi XR-museon tapaiset pioneerit ovat tärkeitä. Ne voivat tarjota opettajille helpon ensiaskeleen virtuaalimaailmojen hyödyntämiseen opetuksessa, VR-lasien mahdollisuuksia opettamisessa tutkinut Lauri Vase näkee.

– Laadukas virtuaalimuseo myös demokratisoi kouluja maantieteellisesti. Kouluja on ympäri Suomea, eikä joka paikasta lähdetä käymään hienossa museossa Helsingissä. Tämä mahdollistaa sen ja herättää vieläpä museot uudella tavalla eloon, Vase sanoo.

Robert Hakamo hyödyntää VR-laseja opetuksessaan säännöllisesti. Ei kuitenkaan koko ajan.

– VR-lasit toimivat yhtenä opetuksen työkaluna, mutta ne eivät voi olla tunnin stara.

Useimmiten Hakamo yhdistelee opetuksessaan erilaisia elementtejä. Aiheesta voidaan lukea ensin kirjasta ja sukeltaa sen jälkeen aiheeseen virtuaalilasien avulla. Hakamo nostaa esimerkiksi Rooman Colosseumin, missä hän on vieraillut oppilaiden kanssa Google Earth -palvelun ja VR-lasien avulla.

– Virtuaalitodellisuus on siitä kiva, että se tempaa mukaansa ja tukee sellaisiakin oppilaita, jotka eivät tykkää historiasta. Kun mennään Rooman Colosseumille, kierrellään sitä ympäri ja laitetaan mukaan vähän ääniä, alkaa pian kirjan tekstikin gladiaattoreista aueta aivan eri tavalla.

Hakamo huomauttaa, että yksin VR-lasit eivät tee ketään autuaaksi. Koulujen opetuksessa XR-museon tapaiset virtuaalimaailmat ovat hyvä lisä, mutta myös perinteistä lukemista ja sitä kuuluisaa istumalihasten sitkeyttä tarvitaan oppimisessa edelleen. Samalla on muistettava, että eri ihmiset oppivat asioita hyvin eri tavoin.

– Perinteinen opettaminen ja kirjat eivät häviä minnekään. Virtuaalilasit voivat auttaa erityisesti sellaisia oppilaita, joille lukeminen ei vain loksahda. Virtuaalimaailmat ovat yksi hyvä työkalu, jolla avataan se lukko ja jonka käyttöä on vain jaksettava kehittää.

Voi kysyä, mihin historian opetusta muka tarvitaan. Historiaa ei kuitenkaan pääse pakoon, vaikka haluaisikin.

– Opetan myös yrittäjäkasvatusta. Moni yrittäjä kyseenalaistaa historian merkitystä, mutta tekee mielellään analyyseja. Usein ääni ja suhtautuminen muuttuu, kun selitän että myös yritysten rakastamien analyysien synty ja ymmärtäminen ovat historiaa, Hausjärven lukiossa historiaa opettava Robert Hakamo sanoo.

Hakamo näkee, että humanistiset aineet eivät yhteiskunnassa ole viime vuosina olleet kovassa kurssissa. Koulutukselta halutaan tehoa, joka ovat ulosmitattavissa suorina liike-elämän hyötyinä. Mutta mikä laulaen tulee, usein viheltäen menee.

– Uskonkin että viime aikojen sodat ja kriisit johtavat siihen, että historia alkaa taas kiinnostaa yhä enemmän.

Näin olisi Hakamon mielestä hyväkin käydä. Ei vain siksi, että hän opettaa historiaa, vaan muutenkin. Jotta voimme luoda uutta, on tunnettava vanhaa. Se on sivistystä, mutta se on myös kestävän kehityksen ja uusien innovaatioiden ehto.

Ilman menneisyyttä ei ole nykyisyyttä, eikä ilman nykyisyyttä ole tulevaisuutta. Jos joku osa ketjusta puuttuu, ihmisyyden tarina katkeaa. Historia opettaa meitä näkemään menneisyyden virheitä, mutta samalla voimme oppia myös asioita, joita ennen on osattu tehdä oikein.

Järvenpäässä XR-museohankkeessa työskentelevä Minna Vähäsalo näkee historiassa voimaa, jota voitaisiin hyödyntää nykypäivässäkin. Kun rakenteet rapistuvat ja uutisissa maailma palaa, tarvitaan sitä kuuluisaa resilienssiä: kykyä kestää, selvitä ja pärjätä.

– Historiaa olisi ehkä tärkeämpää tuntea nyt kuin koskaan. Kun katsomme historian vaikeita aikoja, huomaamme että olemme selvinneet ja pärjänneet ennenkin. Yksi historian voima on siinä, että se rakentaa nuorille suhteellisuudentajua ja antaa toivoa, Vähäsalo sanoo.